Kyllä, lähtölaskenta on viimestään nyt alkanut, ja paniikki saa alkaa! Tasan kuukauden päästä istun koneessa ja edessä on elämäni seikkailu - ainakin vahvasti uskon niin. Oon siitä kaikesta ihan tajuttoman innoissani, mutten voi väittää, että ajatus myös jossain takaraivossa kauhistuttaa. Mutta se kuuluu asiaan: onhan toiseen maahan muutto, vaikkakin väliaikasesti, iso muutos.
Oon luonteeltani niin järjestelmällinen, ettei liene yllätys, että lähtöpaniikkia on minimoitu järjestämällä lähes kaiken jo valmiiksi :-D Tällä tarkotan siis sitä, että hoitamattomia asioita mulla on tällä hetkellä yhden käden sormilla laskettava määrä. Asunto mulla on ollu hommattuna jo kesästä alkaen, ja majapaikkana koko vaihdon toimii siis opiskelija-asuntola, jossa kuuleman mukaan majottuu about puolet kaikista Klagenfurtin vaihtareista. Oon tietty ostanu lennot, matkavakuutuksen, vaihtanu Eurooppaan sopivampaan liittymään, tehnyt jo alustavaa pakkauslistaa ja ilmottanut Kelaan tulevista muutoksista. Ja ainiin, taisin mä jo ulkoministeriöllekin ilmottaa olevani reissussa kevään, jotta mua osataan siellä kaipailla, jos jotain tapahtuisi.
Mutta mitäs sitten vielä puuttuu? Voi olla, etten edes tiedä kaikkia asioita, joita etukäteen pitäis hoitaa, mutta luulen olevani tosi hyvällä mallilla. Ja toiset asioista mitä en oo tehny, niitä ei edes täältä Suomesta käsin voi etukäteen hoitaa. Kaikista suurin to-do on ens viikonloppuna koittava muutto, kun kaikki Vaasa-kodin tavarat pitäis muuttaa väliaikaisesti varastoon oottelemaan paluuta. Kun Jere tosiaan lähti vaihtoon jo aikoja sitten, minä hoidan muuton mun iskän ja äitipuolen kanssa - eli hommaa varmasti riittää. Mutta viikon päästä sunnuntaina koko homma on hoidettu, ja sitten alkaakin se kaikista kivoin osuus, kun pääsen vaan kotikotiin oottelemaan ja fiilistelemään kaikkea tulevaa.
Koska englantia en oo puhunut kunnolla aikoihin, on mun ehkä isoin huolenaihe se, kuinka vieraalla kielellä eläminen lähtee aluks rullaamaan. Tai että ymmärränkö mä opiskeluistani mitään, kun kaikki pitää tehdä englanniks tai saksaks, ja niistä kumpikaan ei ole mulle ihan sitä ominta kieltä. :-D Tiedän, että monessa muussa maassa puhutaan englantia keskimäärin paljon huonommin kun me täällä Suomessa, ja että hetken siellä asuttuani siitäkin tulee tapa, mutta alkuun se jännittää. Ja yllätys yllätys tätäkin oon yrittänyt etukäteen vähän helpottaa alottamalla enkun kielisen kirjan, kattomalla Netflixistä sarjoja enkkuteksteillä ja keskittymällä musiikin kuuntelussa nimenomaan sanoihin ja ymmärtämiseen. Oisko kellään vielä joku muu vinkki, miten etukäteen vois yrittää englantiin totutella? Niin sanotusti herätellä aivoja siihen, että kohta tää on se kieli, millä pitää pärjätä? 😅
Seuraavaks kun palaan kirjottelemaan, on lähtölaskurissa varmaankin alle 10 päivää. Aika nimittäin hurahtaa niin äkkiä. Sitä ennen toivottelen teille kaikille mitä ihaninta ja aurinkoisinta viikkoa ja tsemppiä kaikkiin sen haasteisiin!
Oon luonteeltani niin järjestelmällinen, ettei liene yllätys, että lähtöpaniikkia on minimoitu järjestämällä lähes kaiken jo valmiiksi :-D Tällä tarkotan siis sitä, että hoitamattomia asioita mulla on tällä hetkellä yhden käden sormilla laskettava määrä. Asunto mulla on ollu hommattuna jo kesästä alkaen, ja majapaikkana koko vaihdon toimii siis opiskelija-asuntola, jossa kuuleman mukaan majottuu about puolet kaikista Klagenfurtin vaihtareista. Oon tietty ostanu lennot, matkavakuutuksen, vaihtanu Eurooppaan sopivampaan liittymään, tehnyt jo alustavaa pakkauslistaa ja ilmottanut Kelaan tulevista muutoksista. Ja ainiin, taisin mä jo ulkoministeriöllekin ilmottaa olevani reissussa kevään, jotta mua osataan siellä kaipailla, jos jotain tapahtuisi.
Mutta mitäs sitten vielä puuttuu? Voi olla, etten edes tiedä kaikkia asioita, joita etukäteen pitäis hoitaa, mutta luulen olevani tosi hyvällä mallilla. Ja toiset asioista mitä en oo tehny, niitä ei edes täältä Suomesta käsin voi etukäteen hoitaa. Kaikista suurin to-do on ens viikonloppuna koittava muutto, kun kaikki Vaasa-kodin tavarat pitäis muuttaa väliaikaisesti varastoon oottelemaan paluuta. Kun Jere tosiaan lähti vaihtoon jo aikoja sitten, minä hoidan muuton mun iskän ja äitipuolen kanssa - eli hommaa varmasti riittää. Mutta viikon päästä sunnuntaina koko homma on hoidettu, ja sitten alkaakin se kaikista kivoin osuus, kun pääsen vaan kotikotiin oottelemaan ja fiilistelemään kaikkea tulevaa.
Koska englantia en oo puhunut kunnolla aikoihin, on mun ehkä isoin huolenaihe se, kuinka vieraalla kielellä eläminen lähtee aluks rullaamaan. Tai että ymmärränkö mä opiskeluistani mitään, kun kaikki pitää tehdä englanniks tai saksaks, ja niistä kumpikaan ei ole mulle ihan sitä ominta kieltä. :-D Tiedän, että monessa muussa maassa puhutaan englantia keskimäärin paljon huonommin kun me täällä Suomessa, ja että hetken siellä asuttuani siitäkin tulee tapa, mutta alkuun se jännittää. Ja yllätys yllätys tätäkin oon yrittänyt etukäteen vähän helpottaa alottamalla enkun kielisen kirjan, kattomalla Netflixistä sarjoja enkkuteksteillä ja keskittymällä musiikin kuuntelussa nimenomaan sanoihin ja ymmärtämiseen. Oisko kellään vielä joku muu vinkki, miten etukäteen vois yrittää englantiin totutella? Niin sanotusti herätellä aivoja siihen, että kohta tää on se kieli, millä pitää pärjätä? 😅
Seuraavaks kun palaan kirjottelemaan, on lähtölaskurissa varmaankin alle 10 päivää. Aika nimittäin hurahtaa niin äkkiä. Sitä ennen toivottelen teille kaikille mitä ihaninta ja aurinkoisinta viikkoa ja tsemppiä kaikkiin sen haasteisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti