Moikka! Lähes kolme viikkoa takana, ja aika on menny niin siivillä, etten oo tännekään juuri ehtinyt kirjottaa. Lyhyesti tiivistettynä nää viikot on ollu täynnä mielettömiä ihmisiä, uusia kokemuksia ja lomafiilistä. On utopista vieläkin ajatella, että tätä jatkuu vielä 3,5 kuukautta. Nyt kuitenkin pari asiaa siitä, mitä oon tähän mennessä vaihtoa huomannut/oppinut, jotka tuli mulle ehkä vähän yllärinä.
1. Olut ja erikoiskahvit. Keski-Eurooppa ja sen kulttuuri, eli oluenjuonnilta ei vaan yksinkertaisesti voi välttyä. Mähän en siis ennen lähtöä tykännyt oluesta yhtään, mutta nyt juon sitä ainakin joka toinen ilta, ja sen maku on kääntynyt jo nautinnollisen puolelle. Siidereihin en oo törmännyt kertaakaan, ja ravintoloissa olut on halvempaa kun vesi, joten juomisen opettelu oli oikeestaan aika välttämätöntä :-D Tiesin tän juomakulttuurin kyllä etukäteen, mutta yllätyin, kuinka nopeesti sisäistin sen omiin tapoihini... Sitten kahvi, joka on ollut mulle se haastavampi juttu juomisen suhteen. Täällä kun ei juurikaan juoda tavallista suodatinkahvia, vaan aina on ostettava latte, espresso, cappuchino tai muu vastaava. Pahin paikka mulle on aamukahvin puuttuminen, koska meidän dormissa ei oo ku tollanen kapselikeitin, jota kukaan ei osaa käyttää. Lähileipomosta saa "regular-kahvin", mutta se on musta silti enemmän erikoiskahvia kun sitä, mitä oon Suomessa tottunut juomaan. Ja pienestä kupista joutuu pulittamaan yli 2e. Villi veikkaus siis on, että kevään lopuksi oon aikalailla irtaantunut kahvinjuonnista ja kofeiinikoukusta. 🙊
2. Stereotypiat Suomesta ja suomalaisista. Edelleen voimakkaasti olemassa. Tai noh, toiset niistä varmasti onkin ihan aiheellisia, mutta on pari kertaa mennyt jopa hermo, että "oot tollanen koska oot suomalainen". Yksissä bileissä esimerkiksi tanssin jo alkuillasta jotain hyvää biisiä, kun joku tuli sanomaan mulle, että oonpas humalassa jo nyt. Korjasin, että voin hyvin pitää hauskaa ilman alkoholiakin, niin siihen tokaistiin, että "suomalaisethan on introverttejä, ette tee tollasta ilman alkoholia" tai jotain sinnepäin. Lisäksi jos kuunnellaan jotain universaalia biisiä, ja sanon tietäväni sen, yllätytään - "ai tiedättekö te tän biisin Suomessakin?". Argh, ei me olla säkissä kasvaneita :-D Näitä esimerkkejä löytyis tähän enemmänkin, mutta you got the point. Ja niin, otettiin Annin kanssa missioksi vähän muuttaa näitä mielikuvia tän kevään aikana!
3. Ystävyyssuhteet. Miten tuntemattomista ihmisistä voi muodostua tosi tärkeitä niin lyhyessä ajassa? Tiettyjen ihmisten kanssa on tullut hengattua jo niin paljon, että ahdistun jo nyt ajatuksesta, että kesäkuussa pitää sanoa hyvästit. Tai ainakin heipat pitkäksi hetkeksi. Muutenkin koko vajaa sadan hengen porukasta on muodostunut nopeesti oma ERASMUS-perhe, ja eletään täällä niin vaaleenpunasessa kuplassa. Tai minä ainakin. Ja uskoin kyllä etukäteen, että muodostan läheisiä suhteita, mutta miten nopeesti ihmisistä on tullu läheisiä kavereita, oli yllätys. Tietty ollaan kaikki poissa tutuista piireistä, eikä meillä oo kun toisemme, mutta on silti yllättävää, että voidaan jakaa jo syvällisiäkin asioita toistemme kanssa. Ja vaikka tullaan kaikki ihan eri ympyröistä, ollaan silti loppupeleissä tosi samanlaisia - ja halutaan vaihdoiltamme about samoja asioita. Ehkä se just tekee tästä kaikesta niin hienoa. 💛
Mulla alkaa vihdoin tiistaina opiskelu, kun starttaan koko lukuvuoden kestävän saksan kielikurssin! Welcome week on nyt onnistuneesti (ja univelkaantuneesti) takanapäin, ja oikea arki alkaa. Tosin kahden viikon pääsiäisloma häämöttää jo kahden viikon päässä, että ei sitä arkea kauan kestä :-D Palataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti