Täällä ollaan, nimittäin koti-Suomessa äitin nurkissa majailemassa! 💙 Olin Suomessa viime perjantai-iltana noin klo 23, ja koko päivä oli aika tunteikas. Hyvin lyhyillä yöunilla herättiin vikaan aamuun, jonka aikana käytiin yhteisellä aamupalalla, hyvästeltiin ihan liikaa ihania ihmisiä ja paiskattiin dormin ovet vikaa kertaa kiinni. Päivä oli pitkä, koska meidän lento lähti Ljubljanasta seiskan jälkeen illalla, mutta onneks sain matkustaa Annin kanssa - ja voitiin samalla nauraa kaikelle tapahtuneelle ja muistella niitä vaihdon kaikista parhaimpia hetkiä.
Eka päivä Suomessa oli aika sekava. Teki kokoajan mieli purskahtaa itkuun, ja ajatukset oli paljon vielä Itävallassa ja ihmisissä siellä. Oltiin äitin ja siskon kanssa Lahden satamassa suuressa yleisötapahtumassa, jossa ensireaktioni suomalaisiin oli ehkä hieman negatiivinen: ärsytti, kun ymmärsin vieressä olevien ihmisten keskustelun, ärsytti, miten suomalaiset valitti kaikesta. Ravintolan tarjoilijalle meinasin puhua englanniksi, ja kaikki tuntui jotenkin epärealistiselta. Samaan aikaan oli ihana olla perheen kanssa ja tutuissa ympyröissä, mutta samalla mieli haikaili takaisin Klagenfurtin "kesäleirille", jossa ei ollut murheita eikä huolia. Mutta show must go on, eikä tuota olis ikuisuuksiin jaksanutkaan.
Nyt viikko paluun jälkeen ikävä takaisin on laantunut, vaikka unissani olen vieläkin useasti vaihdossa siellä olleiden ihmisten kanssa! :-D Olen onnellinen, että kaikki on ohi, ja arki voi elokuun alussa vihdoin alkaa normaaliin tapaan. Tai no normaalisti ja normaalisti, koska muutan Helsinkiin ja alotan uuden työn, eli täysin uus elämä koittaa! Vaihdosta jäi elinikäinen muisto, valtavasti kokemuksia ja ystäviä ympäri maailmaa. Oon niin kiitollinen itselleni, että uskalsin lähteä sen aikaisesta elämäntilanteesta huolimatta. Odotukseni vaihdon suhteen olivat korkealla, mutta se silti ylitti kaikki odotukseni. Tästä eteenpäin aion matkustella niin paljon aiempaa useammin (kunhan pankkitili toipuu tästä kaikesta... :-D) ja aion poistua omalta mukavuusalueelta niin paljon useammin. Hyppy tuntemattomaan pelottaa aina, mutta antaa varmasti paljon enemmän.
Luulen, että tämä jää blogin viimeiseksi postaukseksi. Vaikka blogimaailmaan oli ihana palata, uskon, että nyt riittää. Jätän tän blogin kuitenkin näkyviin omaksi muistoksi ja mahdollisesti tulevia Itävallan vaihtareita varten. Kiitos teille kaikille seuranneille siitä, että pysyitte matkassa mukana! ♡ Loppuun vielä pari kuvaa vikoilta päiviltä, kiitos ja kuulemiin!
Nyt viikko paluun jälkeen ikävä takaisin on laantunut, vaikka unissani olen vieläkin useasti vaihdossa siellä olleiden ihmisten kanssa! :-D Olen onnellinen, että kaikki on ohi, ja arki voi elokuun alussa vihdoin alkaa normaaliin tapaan. Tai no normaalisti ja normaalisti, koska muutan Helsinkiin ja alotan uuden työn, eli täysin uus elämä koittaa! Vaihdosta jäi elinikäinen muisto, valtavasti kokemuksia ja ystäviä ympäri maailmaa. Oon niin kiitollinen itselleni, että uskalsin lähteä sen aikaisesta elämäntilanteesta huolimatta. Odotukseni vaihdon suhteen olivat korkealla, mutta se silti ylitti kaikki odotukseni. Tästä eteenpäin aion matkustella niin paljon aiempaa useammin (kunhan pankkitili toipuu tästä kaikesta... :-D) ja aion poistua omalta mukavuusalueelta niin paljon useammin. Hyppy tuntemattomaan pelottaa aina, mutta antaa varmasti paljon enemmän.
Luulen, että tämä jää blogin viimeiseksi postaukseksi. Vaikka blogimaailmaan oli ihana palata, uskon, että nyt riittää. Jätän tän blogin kuitenkin näkyviin omaksi muistoksi ja mahdollisesti tulevia Itävallan vaihtareita varten. Kiitos teille kaikille seuranneille siitä, että pysyitte matkassa mukana! ♡ Loppuun vielä pari kuvaa vikoilta päiviltä, kiitos ja kuulemiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti